En ymmärrä. Ja tuskin kukaan mukaan ymmärtää, mitä eilen ja vuosi sitten tapahtui. Kaksi ihmisiä vihaavaa nuorukaista AMPUI joukon ikäisiään KOULUSSA. Miten tällaista voi ylipäätänsäkään tapahtua? Ja kysymys, joka koskettaa hyvin paljon meitä itseämme: miten tällaista voi tapahtua SUOMESSA?

 

AMPUI

 

KOULUSSA

 

SUOMESSA.

 

Nämä kolme sanaa saa meidät kaikki sekaisin. Jopa minut ainakin ensi kertaa uutisen kuultuani, mutta sitten aloin pohtimaan hiukan syvemmin: onko sillä sittenkään mitään väliä minulle? Ihan katsoen asiaa joka tapauksessa, jos minulla vaikkapa olisi kuollut läheinen jouduttuaan ihmisvihaajan saaliiksi. Kuulostaa hyvin raa-alta, mutta:

 

se oli jollain tavoin oikein.

 

Oikein ei ollut se, että nämä henkilöt ovat koittaneet saada itsellensä kuolemattomuuden päästessään koko maailman tietoisuuteen. Oikeaa ei myöskään ollut se, että nämä henkilöt leikkivät jumalaa päättäessään jonkun elämän. Näillä nuorilla olisi vielä ollut tulevaisuus edessään. Paljon nähtävää ja koettavaa. Ampujien itsekkyyden takia he eivät edes saaneet yrittää jatkaa eteenpäin, vaan heidät ammuttiin alas kuin tietämättömät linnut, jotka liitelevät taivaalla luullen olevansa turvassa.

Mikä mielestäni tässä asiassa on oikein, niin se, että ihmisiä kuitenkin kuoli. Joku saattaa nyt ajatella, että olen raakalainen ajatellessani kuoleman olevan oikein, mutta niinhän se on. Kuolema on yksi elämän perusasioista aivan samassa määrin kuin syntymäkin. Meidän täytyy vain hyväksyä se, sillä ennemmin tai myöhemmin jokainen kohtaa sen elämässään. Kukaan ei ruumiillisesti elä ikuisesti. Siksi se, että eilen kuoli ihmisiä, on siis aivan normaali asia. Se, kuinka he kuolivat, on luonnottomampi tapa.

En ymmärrä vielä kokonaan, miksi nämä miehet halusivat tehdä sen, mitä tekivät. Ymmärrä kuitenkin sen, että he vihasivat ihmisiä jossain määrin. Itse en ihmisiä sinänsä vihaa, ajattelen vain meitä eläiminä, joita mekin olemme. Minulle esimerkiksi kissa tai orava on aivan saman arvoinen kuin ihminenkin. Ainoa ero vain näin ihmisen näkökulmasta on se, että kommunikointi on lähes mahdotonta. Mutta entä jos muillekin eläimille annettaisiin puhetaito? Antaisimmeko me silloin heille enemmän arvoa?

Kun ajattelee nykypäivää, on hyvä, että ihmisiä kuolee. Tällä tarkoitan sitä, että maapallomme ei yksinkertaisesti pysty ruokkimaan ja antamaan kotia liian suurelle määrää ihmisistä. Ennen nykyaikaisen lääketieteen keksimistä ihmisiä kuoli tauteihin ja vammoihin huomattavasti nykyistä enemmän. Tuolloin "pelkkä kuume" oli jopa hengenvaarallista. Pointti tässä on se, että luonnonvalinta ei ole enää kunnolla pelissä. Toki ihmisiä kuolee nykyäänkin sairauksiin, ja luonnon näkökulmasta se on ihan oikein. Luonto on koittanut ja tulee koittamaan jatkossakin pitää tasapainoa yllä, mutta me ihmiset panemme vastaan. "Kuolemaan jättäminen on niin epäinhimillistä", he sanovat. "Jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään", he sanovat. INHIMILLISTÄ, IHMISARVOISTA. Katsommeko todellakin vain omaa napaamme?

"Emmehän me katso vain oma napaamme: koitamme pitää huolta toisistamme ruokkimalla Afrikan nälkäisiä ja vähentämällä saasteita". Saasteiden vähemtäminen on iso plussa, sillä pallomme ei kestä sellaista kuluttamista, kuin nyt on, kauaa. Mikä olisi kaikista tehokkain tapa saada esim. autoilua ja tehtaiden päästöjä vähennettyä? Tätä on mietitty, ja kaikenlaisia suodattimia ym. on keksitty, mutta onko kukaan tullut ajatelleeksi, että tilanne olisi aivan toinen, jos olisi vähemmän ihmisiä? Mitä vähemmän ihmisiä, sitä vähemmän kulutusta, ja sitä myötä vähemmän saasteita. Ruokkimalla Afrikan nälkäisiä toivomme heille parempaa tulevaisuutta oma kulutusyhteiskuntamme mielessämme. Loppujen lopuksi länsimainen kulttuuri ei ole se paras vaihtoehto, mihin suuntaan afrikkalaisten tulisi niin sanotusti kehittyä. Kun heidän yhteiskuntansa kasvavat ja tulevat samanlaisiksi kuin omamme saastuttavine koneineen, on liian myöhäistä koittaa parantaa äiti-maata. Ja kun maa on saastunut ja öljy on loppu, tulee ihmisiä kuolemaan syystä tai toisesta. Joko maa itse vähentää lukumääräämme tai me teemme sen itse. Sotia on varmasti vielä luvassa tulevaisuudessa, ja siinä taistellaan jo siitä, kuka saa olla onnekas ja jäädä elämään, ja kuka on se, joka sillä kertaa kuolemaan.

Tämän vuoksi en yleensä anna rahaa hyväntekeväisyyteen. Syynä on myös luottamuspula, sillä en voi olla 100% varma, minne rahat sitten oikein päätyvätkään. Monet pitävät minua pahana ihmisenä, kun en pudota kolikkoa lippaaseen. En välttämättä haluaisi juuri afrikan lapsien kuolevan nälkään, mutta jos se on luonnon tahto, niin sitten näin olkoon. Jos Euroopassa tai vaikkapa täällä Suomessa tapahtuisi samanlaista, se olisi aivan sama asia minulle. Jos minun tulisi kuolla jonkin sairauden takia, hyväksyisin sen. Jos läheiseni olisi vakavasti sairas ja kuolisi, hyväksyisin sen. Ainahan asia jää harmittamaan, mutta nykyajan olosuhteet huomioon ottaen ihmisten väheneminen on luonnolle hyväksi.

Tiedän, että tämän mielipiteeni suhteen ollaan sekä puolesta että erityisesti vastaan. En tällä tekstilläni tahdo yllyttää ketään mihinkään tekoihin, sillä kuten jo ampujien suhteen totesin, he eivät olisi saaneet itse leikkiä jumalaa ja päättä, kuka lähtee. Luonto ja jumala (yleinpätevä käsite uskontokuntaa katsomatta) ovat ainoat, joille tämä valta todellisesti kuuluu. Sitä me emme kuitenkaan pysty sanomaan, olisiko joku korkeampi voima halunnut juuri noiden ihmisten kuolevan ja ohjannut nämä kaksi miestä toteuttamaan tehtävän. Spekulointi ei kuitenkaan tässä auta, mutta kaikkeahan sopii pohtia. Onhan tämäkin kirjoitus Auretin ensimmäinen vuodatus.